Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan.

"Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy.
"Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan.
"Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti.
"Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon." Kuolema oli runollisella päällä. Mutta hän sai Noran ja Aleksanderin järkyttymään kauhusta.

Briitta kerkesi pyytämään anteeksi, mutta sen jälkeen hän lähti kuoleman matkaan. Briitta kuoli vanhuuteen. 

"Kiitos, oli ilo työskennellä kanssanne." Kuolema sanoi ja lähti.

Ilta vain paheni, seuraavaksi oven takana olikin ulosottomies ja tuli perimään velkoja. Aleksander ja Nora olivat unohtaneet maksaa laskut. He eivät pystyneet puhumaan toisillensa, he olivat niin järkyttyneitä ja kaikki tuntui olevan romahtamaisillaan. 

Seuraavana Aamuna.

Aleksander ja Noel lähtivät käymään hautausmaalla. He eivät olleet puhuneet vieläkään Noran kanssa. Aleksander oli ainakin iloinen siitä että Noel ei ymmärrä mitä on meneillään. Poika on aina yhtä iloinen kuin aikaisemmin.

Kesken matkan rattaat menivät rikki! Aleksander kirosi ja huusi täyttä kurkkua, mutta tajusi lopettaa sillä Noel hieman pelästyi. Korppien perheessä oli nyt suuri suru.

"Miksi sinun piti olla niin itsekäs? Miksi et voinut antaa isän olla. Sinua olisi helpompi rakastaa ja surra kun et olisi tehnyt mitään tällaista. Tajuatko sinä Äiti että minun avioliittoni taisi juuri loppua takiasi. Minä vihaan sinua, et ole enään äitini, onneksi olet kuollut!" Aleksander oli vain niin vihainen kaikesta, että en usko että hän vihasi äitiään. Voi kuinka paljon pahaa mustasukkaisuus voi saada aikaan. 

Sillä välin kotona Noran raskaustesti oli näyttänyt taas positiivista. Nora oli hurjan onnellinen, sillä lapsi oli erittäin toivottu ja tervetullut perheeseen. 

Aleksander ja Noel tulivat kotiin. Nora ottaa Noelin syliin ja huutaa "Sinusta tulee isoveli!"

Aleksander menee ja halaa todella kovaa vaimoaan. "Minä niin pelkäsin että Äiti onnistui tuhoamaan avioliittomme ennen kuolemaansa..." Aleksander kertoo vaimolleen surullisena.
"No ei todellakaan! Mikään eikä kukaan saa tuhota meidän perhettä! Meidän lapsilla on rakastavat ja onnelliset vanhemmat. Meidän perheessä ei ole eikä tule olemaankaan mitään salaisuuksia enään. Rakastan sinua Ale." Nora vastaa.
"Ja minä sinua vaimo."