Orpokoti osa 2

"Isko, tulisitko käymään täällä!"
"Kuulostat omituiselta, onko jokin hätänä?"
"On... Kun Nora tuotiin pihaan pikkuisena, minä näin kuka hänet toi!"
"Anteeksi kuinka?"
"Kuulit kyllä mitä sanoin! Mitä minun täytyisi nyt tehdä. Tämä liittyy Aleksanderiinkin..."
"Miksi sinä kerrot tästä minulle vasta nyt? Millä tavalla se muka liittyy Aleksanderiin?"

"Istu alas, niin minä kerron. Nainen joka Noran pihaamme toi oli Briitta Korppi, Aleksanderin Äiti..."
"Oletko aivan varma?"
"Olen."

"Annathan minulle anteeksi etten heti kertonut?! Pelkäsin että tahtoisit viedä Noran takaisin, koska kyse oli tutusta naisesta..."
"Tottakai, ymmärrän pelkosi mutta en minä olisi Noraa takaisin vienyt. Tiedät että olisin kyllä selvittänyt asian."
"Kuinka sinä olisit muka voinut?"
"No kysymällä tietenkin, ei sitä enään voi tehdä mutta nyt minulla vain herää kysymys miksi hän toi juuri sinä iltana Noran meille?"
"Mitä merkillistä siinä illassa oli?" Anja kummastelee.
"Tämän perusteella Nora Österroos on Odetten tytär! Odette ja Samuel katosivat sinä iltana, muistatko? Heistä oli ihan uutisissa saakka muistatko?"
Kaikki alkaa valjeta Anjalle ja Iskolle. He tajusivat että nyt on Briitalla sormensa pahasti pelissä. He miettivät jospa heidän pitäisi tavata Briitta.

Oli yö ja Nora ei saanut unta. hän siivosi huoneensa ja meni peseytymään. Muutto päivä oli tänään, eikä Aleksander ollut vieläkään soitellut. Peseytymisen jälkeen Nora lähti harjoittelemaan erästä loitsua jonka hän tahtoo antaa lahjaksi Anjalle ja Iskolle.

Sinä yönä Nora oppi loitsun ja oli erittäin innoissaan. Hän antaa lahjoista kauneimman Naiselle ja Miehelle jotka kasvattivat hänet kuin oman lapsen. "Ei helyt tai sanat kiitostani kertoa voi, tämä pari pienen tuhisevan käärön vanhemmiksi tulla nyt voi." 

Nora huomasi että Isko heräsi. Hän pyysi tämän ulos ja kertoi että muutaman päivän kuluttua he saavat tietää että Anja odottaa esikoista.

"Mitä ihmettä Nora?" Isko itki onnesta!
"Teistä tulee nyt oikeat vanhemmat."
"Kuules nyt neiti, eikö me sitten olla sinun oikeat vanhemmat?" Isko vastaa veikeästi.
"No tottakai, parempia vanhempia en olisi voinut toivoa."
"Sinusta tulee isosisko."
"Niin tulee." Nora haikeana.

"Tämä on vain meidän salaisuus, muistatko?" Nora sanoi.
"Muistan kyllä rakas tyttäreni."

Keskustelut päättyivät itkuun, sillä Noran oli aika lähteä. Hän halusi mennä vielä saattamaan Aleksanderin lukiolle.
"Minä lähden nyt, rakastan teitä." Nora itki.
"Etkö hyvästele Anjaa? Mekin rakastamme sinua, tulethan käymään?"
"En pysty muuten lähtemään jos hyvästelemme. Halaa häntä puolestani. Minä lähden nyt. Soittakaa kun vauva on tullut maailmaan."

Anja sai kuulla Noran lähteneen ja purskahti itkuun.
"Minun tulee ikävä sitä tyttöä. Mitä me muuten teemme? Menemmekö puhumaan Briitalle?"
"Emme mene, keskitytään nyt tulevaisuuteen. Sotkisimme vain Noran elämän." Isko sanoi, sillä kun hän tiesi että Anjan sisällä kasvaa uusi elämä. Mikään ei saisi stressata nyt tulevaa Äitiä, hän lupasi Noralle. 

Nora ja Aleksander eivät puhuneet koko matkan aikana toisilleen mitään. He molemmat olivat todella surullisia. Kunnes Aleksander avasi suunsa.
"Me muutamme Äitini kanssa samaan paikkakuntaan kuin sinä, löysimme edullisen asunnon ja minulle varmistui koulupaikka sieltä."
"Ihanaa!!!!!" Nora huusi.
"Voit muuttaa minun ja äitini luo."
"Hyvä on mutta koska muutatte? Minähän lähden jo tänään."
"Tässä on avaimet uuteen asuntoon, nähdään siellä."

Siitä se yhteiselo sitten alkoi nuorella parilla. 

Nora oli nukahtanut puiston penkille sillä oli mennyt niin pitkälle muistoihin. Mutta ei vieläkään muistanut lapsuudestaan mitään, mutta ihmettelee miksi hänen unessaan sijaisvanhemmat sanoivat Briitan tuoneen hänet orpokodin pihaan. Nora kuvitteli sen vain olevan unta.

Noran sijaisvanhemmat ovat menehtyneet vanhuuteen mutta pikkusisko hänellä on jossakin.