Simsna

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."

Ylpeä äiti. Niin Noelista kasvoi pikkuinen hurmuri. Siitä alkoi potta, kävely ja puhumis rumba. "Briitta osti uninallen pojalle lahjaksi." Aleksander tokaisee innoissaan ruokapöydässä. "Aijaa, hänellä kyllä on jo sellainen." Nora vastasi Briitta puri hampaita yhteen ja ajatteli että kyllä se siitä. Heillä oli paljon tekemistä hillitäkseen itsensä, sillä eihän Noelin tarvitse aikuisten kahinoita kuunnella. Briitta tunsi myös syyllisyyttä siitä, että hänen takiaan Noelilla ei ole muita isovanhempia. Hän usein oli miettinyt kuinka Odette ja Samuel olisi pikkuista rakastaneet. Sitten oli Noran vuoro puhaltaa kynttilät. Briitta ei tykännyt yhtään Noran kakusta, mutta pisti väkisin suuhunsa. Tälle pikku vekkulille maistui myös kakku ja hän on melkoisen sottaisa. Sottaisa taitaakin olla hänen luonteenpiirteensä.  Briitta & Noel lähti ulkoilemaan jos vaikka uni tulisi. "Äitini ja Noel lähti ulos, meillä olisi hetki aikaa toisillemme.&q

Oli perjantai ilta. Vuosi oli vierähtänyt. Briitta ja Aleksander olivat iltapalalla. He keskustelivat Noelista. Briitan mielestä poika oli hänen ja Aleksanderin näköinen, mutta Aleksander oli taas sitä mieltä että poika oli kuin ilmetty äitinsä. Kaikki oli mennyt yllättävän hyvin, Briitta ja Nora tappelivat todella harvoin sen jälkeen kun Noel syntyi. Aleksander uskoi että rauha on koittanut Korppien perheelle. Briitta ja Nora sietivät toisiaan vain vauvan takia. Briitta oli päättänyt unohtaa kaiken, hän ei usko että Nora saisi koskaan kamalaa salaisuutta selville. Tällä hetkellä tärkeintä oli vain pikkuisen suojeleminen. Nora oli nukuttamassa kiukkuista Noelia puiston lähettyvillä. Nora oli jo aika väsynyt itkuun. Häntä vaivasi eräs asia vieläkin. Kun hän muisteli sijaisvanhempiaan ja päässä pyöri Anjan sanat. "Äh, mitä minä höpsin... Se oli vain unta eikä mikään muisto! Briitta muka vienyt minut orpokodin pihaan." Nora sanoi hölmistyneenä. Mutta Briitta alkoi oll

"Isko, tulisitko käymään täällä!" "Kuulostat omituiselta, onko jokin hätänä?" "On... Kun Nora tuotiin pihaan pikkuisena, minä näin kuka hänet toi!" "Anteeksi kuinka?" "Kuulit kyllä mitä sanoin! Mitä minun täytyisi nyt tehdä. Tämä liittyy Aleksanderiinkin..." "Miksi sinä kerrot tästä minulle vasta nyt? Millä tavalla se muka liittyy Aleksanderiin?" "Istu alas, niin minä kerron. Nainen joka Noran pihaamme toi oli Briitta Korppi, Aleksanderin Äiti..." "Oletko aivan varma?" "Olen." "Annathan minulle anteeksi etten heti kertonut?! Pelkäsin että tahtoisit viedä Noran takaisin, koska kyse oli tutusta naisesta..." "Tottakai, ymmärrän pelkosi mutta en minä olisi Noraa takaisin vienyt. Tiedät että olisin kyllä selvittänyt asian." "Kuinka sinä olisit muka voinut?" "No kysymällä tietenkin, ei sitä enään voi tehdä mutta nyt minulla vain herää kysymys miksi hän toi ju

Oli erittäin kaunis Sunnuntai aamu. Nora päätti lähteä haukkamaan happea. Hän pysähtyi puistoon katselemaan leikkiviä lapsia ja vanhempia. Hän ihaili kuinka onnellisilta he kaikki näyttävät. Hän mietti mielessään "tänne tulen Noelin kanssa leikkimään, kun hän pikkuisen vielä kasvaa." Nora rakasti valtavasti poikaansa ja pienikin aika erossa tuntui ikuisuudelta. Hän myös näki kiukkuisen teinin ja tämän teinin äidin. Äiti ja tytär tappelivat. Noralla tuli omat teinivuotensa mieleen. Tässä ovat Anja & Isko Pietiläinen. He ovat Noran kasvatti vanhemmat. He kasvattivat Noran aikuiseksi, tai no teini ikään asti sillä Nora lähti opiskelemaan ammattia toiseen paikkakuntaan. Anja ja Isko ovat upeita kasvattajia jotka joutuivat elämään rankan elämän. Heidän molempien haave oli saada suuri perhe. Mutta Anja sai diagnoosin lapsettomuudesta. He murtuivat täysin. He eivät olleet kuitenkaan luovuttajia. He keksivät ratkaisun aina ongelmiinsa ja yrittivät löytää kaikesta aina hy