Siirry pääsisältöön

Syntymäpäivä hulinat osa 2

Ylpeä äiti.
Niin Noelista kasvoi pikkuinen hurmuri. Siitä alkoi potta, kävely ja puhumis rumba.
"Briitta osti uninallen pojalle lahjaksi." Aleksander tokaisee innoissaan ruokapöydässä.
"Aijaa, hänellä kyllä on jo sellainen." Nora vastasi
Briitta puri hampaita yhteen ja ajatteli että kyllä se siitä. Heillä oli paljon tekemistä hillitäkseen itsensä, sillä eihän Noelin tarvitse aikuisten kahinoita kuunnella. Briitta tunsi myös syyllisyyttä siitä, että hänen takiaan Noelilla ei ole muita isovanhempia. Hän usein oli miettinyt kuinka Odette ja Samuel olisi pikkuista rakastaneet.
Sitten oli Noran vuoro puhaltaa kynttilät.
Briitta ei tykännyt yhtään Noran kakusta, mutta pisti väkisin suuhunsa.
Tälle pikku vekkulille maistui myös kakku ja hän on melkoisen sottaisa. Sottaisa taitaakin olla hänen luonteenpiirteensä. 
Briitta & Noel lähti ulkoilemaan jos vaikka uni tulisi.
"Äitini ja Noel lähti ulos, meillä olisi hetki aikaa toisillemme." Aleksander vietteliäällä tuulella.
"Hyvä on, mutta tahdon kysyä sinulta jotain?"
"Tekisitkö toisen lapsen kanssani?" Nora sanoo arkana.
"Tässä sinulle myöntävä vastaus." 
Noran ja Noelin päivää ei pilannut mikään. Kaikki meni juuri niin kuin oli suunniteltu. Paitsi se että he halusivat yrittää toista lasta, mutta sehän oli vain mukava yllätys. Toivottavasti Korppien perheeseen saataisiin lisää pikkujalkoja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."

Menneisyyden haamut

Kaikki alkoi siitä kun Briitta ojensi auttavan kätensä ystävälleen Odette Österroossille. Odette muutti asumaan ystävänsä Briitan ja Samuelin luokse lapsensa Noran kanssa. Odette oli juuri eronnut miehestään, hänestä oli tulossa yksinhuoltaja. Aikaa kului, Odette ja Samuel olivat lähentyneet. Naapurustossa huhuttiin heidän olevan enemmän kuin ystäviä, mutta Briitta ei sitä halunnut uskoa. Eihän ystävät koske toistensa kumppaneihin tai niin Briitta ainakin luuli. Briitta ajatteli että Samuel ja Odette ovat vain tulleet hyviksi ystäviksi. Odette ja Samuel viettivät aikaa yhdessä niin usein kuin mahdollista. Sillä aikaa Briitta hoiti poikaansa Aleksanderia ja Odetten tytärtä Noraa koska Odette ja Samuel olivat muka "töissä." He tapailivat salaa, kävivät syömässä kun Briitta raukka piti kotia pystyssä.  He rakastuivat. Olivat niin sokeita rakkaudellensa että eivät tajunneet ihmisten katseita ja puheita. He miettivät pitkään ja usein kuinka he kertoisivat tästä Briitalle

Orpokoti osa 2

"Isko, tulisitko käymään täällä!" "Kuulostat omituiselta, onko jokin hätänä?" "On... Kun Nora tuotiin pihaan pikkuisena, minä näin kuka hänet toi!" "Anteeksi kuinka?" "Kuulit kyllä mitä sanoin! Mitä minun täytyisi nyt tehdä. Tämä liittyy Aleksanderiinkin..." "Miksi sinä kerrot tästä minulle vasta nyt? Millä tavalla se muka liittyy Aleksanderiin?" "Istu alas, niin minä kerron. Nainen joka Noran pihaamme toi oli Briitta Korppi, Aleksanderin Äiti..." "Oletko aivan varma?" "Olen." "Annathan minulle anteeksi etten heti kertonut?! Pelkäsin että tahtoisit viedä Noran takaisin, koska kyse oli tutusta naisesta..." "Tottakai, ymmärrän pelkosi mutta en minä olisi Noraa takaisin vienyt. Tiedät että olisin kyllä selvittänyt asian." "Kuinka sinä olisit muka voinut?" "No kysymällä tietenkin, ei sitä enään voi tehdä mutta nyt minulla vain herää kysymys miksi hän toi ju