Siirry pääsisältöön

Syntymäpäivä hulinat osa 1

Oli perjantai ilta. Vuosi oli vierähtänyt. Briitta ja Aleksander olivat iltapalalla. He keskustelivat Noelista. Briitan mielestä poika oli hänen ja Aleksanderin näköinen, mutta Aleksander oli taas sitä mieltä että poika oli kuin ilmetty äitinsä. Kaikki oli mennyt yllättävän hyvin, Briitta ja Nora tappelivat todella harvoin sen jälkeen kun Noel syntyi. Aleksander uskoi että rauha on koittanut Korppien perheelle. Briitta ja Nora sietivät toisiaan vain vauvan takia.

Briitta oli päättänyt unohtaa kaiken, hän ei usko että Nora saisi koskaan kamalaa salaisuutta selville. Tällä hetkellä tärkeintä oli vain pikkuisen suojeleminen.
Nora oli nukuttamassa kiukkuista Noelia puiston lähettyvillä. Nora oli jo aika väsynyt itkuun. Häntä vaivasi eräs asia vieläkin. Kun hän muisteli sijaisvanhempiaan ja päässä pyöri Anjan sanat.
"Äh, mitä minä höpsin... Se oli vain unta eikä mikään muisto! Briitta muka vienyt minut orpokodin pihaan." Nora sanoi hölmistyneenä.
Mutta Briitta alkoi olla jo niin vanha, olisi hyvinkin mahdollista että pyyhityt muistot palautuisi. Siitä seuraisi kaaos ja kamala suru.
Noel nukkui ja Nora vei hänet takaisin sisään. Hänen olisi pakko päästä myös nukkumaan sillä Noel täyttää huomenna 1vuotta. Noralla on kamala stressi päällä, sillä myös hän itse täyttää Vuosia. 
Oli lauantai aamu. Nora lähti heti herättyään shoppailemaan ja kampaajalle. Täytyyhän sitä nyt uudistua kun ikää tulee lisää. "Tätä päivää ei saa pilata mikään!" Nora miettii mielessään.
Nora on kuin ilmetty äitinsä Odette.
"Uusi tukka ja uudet vaatteet. Tämä se on elämää." Nora nauraa.
Pitihän se nyt yksi kuva napata synttäreillä, mutta kenelläkään ei tainnut olla hymy herkässä.
Mummi ja Isä ylpeänä hurraamassa Noelille. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Syntymäpäivä hulinat osa 2

Ylpeä äiti. Niin Noelista kasvoi pikkuinen hurmuri. Siitä alkoi potta, kävely ja puhumis rumba. "Briitta osti uninallen pojalle lahjaksi." Aleksander tokaisee innoissaan ruokapöydässä. "Aijaa, hänellä kyllä on jo sellainen." Nora vastasi Briitta puri hampaita yhteen ja ajatteli että kyllä se siitä. Heillä oli paljon tekemistä hillitäkseen itsensä, sillä eihän Noelin tarvitse aikuisten kahinoita kuunnella. Briitta tunsi myös syyllisyyttä siitä, että hänen takiaan Noelilla ei ole muita isovanhempia. Hän usein oli miettinyt kuinka Odette ja Samuel olisi pikkuista rakastaneet. Sitten oli Noran vuoro puhaltaa kynttilät. Briitta ei tykännyt yhtään Noran kakusta, mutta pisti väkisin suuhunsa. Tälle pikku vekkulille maistui myös kakku ja hän on melkoisen sottaisa. Sottaisa taitaakin olla hänen luonteenpiirteensä.  Briitta & Noel lähti ulkoilemaan jos vaikka uni tulisi. "Äitini ja Noel lähti ulos, meillä olisi hetki aikaa toisillemme....
Lähetä kommentti
Lue lisää