Siirry pääsisältöön

Syntymäpäivä hulinat osa 1

Oli perjantai ilta. Vuosi oli vierähtänyt. Briitta ja Aleksander olivat iltapalalla. He keskustelivat Noelista. Briitan mielestä poika oli hänen ja Aleksanderin näköinen, mutta Aleksander oli taas sitä mieltä että poika oli kuin ilmetty äitinsä. Kaikki oli mennyt yllättävän hyvin, Briitta ja Nora tappelivat todella harvoin sen jälkeen kun Noel syntyi. Aleksander uskoi että rauha on koittanut Korppien perheelle. Briitta ja Nora sietivät toisiaan vain vauvan takia.

Briitta oli päättänyt unohtaa kaiken, hän ei usko että Nora saisi koskaan kamalaa salaisuutta selville. Tällä hetkellä tärkeintä oli vain pikkuisen suojeleminen.

Nora oli nukuttamassa kiukkuista Noelia puiston lähettyvillä. Nora oli jo aika väsynyt itkuun. Häntä vaivasi eräs asia vieläkin. Kun hän muisteli sijaisvanhempiaan ja päässä pyöri Anjan sanat.
"Äh, mitä minä höpsin... Se oli vain unta eikä mikään muisto! Briitta muka vienyt minut orpokodin pihaan." Nora sanoi hölmistyneenä.
Mutta Briitta alkoi olla jo niin vanha, olisi hyvinkin mahdollista että pyyhityt muistot palautuisi. Siitä seuraisi kaaos ja kamala suru.

Noel nukkui ja Nora vei hänet takaisin sisään. Hänen olisi pakko päästä myös nukkumaan sillä Noel täyttää huomenna 1vuotta. Noralla on kamala stressi päällä, sillä myös hän itse täyttää Vuosia. 
Oli lauantai aamu. Nora lähti heti herättyään shoppailemaan ja kampaajalle. Täytyyhän sitä nyt uudistua kun ikää tulee lisää. "Tätä päivää ei saa pilata mikään!" Nora miettii mielessään.
Nora on kuin ilmetty äitinsä Odette.
"Uusi tukka ja uudet vaatteet. Tämä se on elämää." Nora nauraa.

Pitihän se nyt yksi kuva napata synttäreillä, mutta kenelläkään ei tainnut olla hymy herkässä.
Mummi ja Isä ylpeänä hurraamassa Noelille. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."

Menneisyyden haamut

Kaikki alkoi siitä kun Briitta ojensi auttavan kätensä ystävälleen Odette Österroossille. Odette muutti asumaan ystävänsä Briitan ja Samuelin luokse lapsensa Noran kanssa. Odette oli juuri eronnut miehestään, hänestä oli tulossa yksinhuoltaja. Aikaa kului, Odette ja Samuel olivat lähentyneet. Naapurustossa huhuttiin heidän olevan enemmän kuin ystäviä, mutta Briitta ei sitä halunnut uskoa. Eihän ystävät koske toistensa kumppaneihin tai niin Briitta ainakin luuli. Briitta ajatteli että Samuel ja Odette ovat vain tulleet hyviksi ystäviksi. Odette ja Samuel viettivät aikaa yhdessä niin usein kuin mahdollista. Sillä aikaa Briitta hoiti poikaansa Aleksanderia ja Odetten tytärtä Noraa koska Odette ja Samuel olivat muka "töissä." He tapailivat salaa, kävivät syömässä kun Briitta raukka piti kotia pystyssä.  He rakastuivat. Olivat niin sokeita rakkaudellensa että eivät tajunneet ihmisten katseita ja puheita. He miettivät pitkään ja usein kuinka he kertoisivat tästä Briitalle

Orpokoti osa 2

"Isko, tulisitko käymään täällä!" "Kuulostat omituiselta, onko jokin hätänä?" "On... Kun Nora tuotiin pihaan pikkuisena, minä näin kuka hänet toi!" "Anteeksi kuinka?" "Kuulit kyllä mitä sanoin! Mitä minun täytyisi nyt tehdä. Tämä liittyy Aleksanderiinkin..." "Miksi sinä kerrot tästä minulle vasta nyt? Millä tavalla se muka liittyy Aleksanderiin?" "Istu alas, niin minä kerron. Nainen joka Noran pihaamme toi oli Briitta Korppi, Aleksanderin Äiti..." "Oletko aivan varma?" "Olen." "Annathan minulle anteeksi etten heti kertonut?! Pelkäsin että tahtoisit viedä Noran takaisin, koska kyse oli tutusta naisesta..." "Tottakai, ymmärrän pelkosi mutta en minä olisi Noraa takaisin vienyt. Tiedät että olisin kyllä selvittänyt asian." "Kuinka sinä olisit muka voinut?" "No kysymällä tietenkin, ei sitä enään voi tehdä mutta nyt minulla vain herää kysymys miksi hän toi ju