Siirry pääsisältöön

Orpokoti osa 1

Oli erittäin kaunis Sunnuntai aamu. Nora päätti lähteä haukkamaan happea. Hän pysähtyi puistoon katselemaan leikkiviä lapsia ja vanhempia. Hän ihaili kuinka onnellisilta he kaikki näyttävät. Hän mietti mielessään "tänne tulen Noelin kanssa leikkimään, kun hän pikkuisen vielä kasvaa." Nora rakasti valtavasti poikaansa ja pienikin aika erossa tuntui ikuisuudelta. Hän myös näki kiukkuisen teinin ja tämän teinin äidin. Äiti ja tytär tappelivat. Noralla tuli omat teinivuotensa mieleen.

Tässä ovat Anja & Isko Pietiläinen. He ovat Noran kasvatti vanhemmat. He kasvattivat Noran aikuiseksi, tai no teini ikään asti sillä Nora lähti opiskelemaan ammattia toiseen paikkakuntaan. Anja ja Isko ovat upeita kasvattajia jotka joutuivat elämään rankan elämän. Heidän molempien haave oli saada suuri perhe. Mutta Anja sai diagnoosin lapsettomuudesta. He murtuivat täysin. He eivät olleet kuitenkaan luovuttajia. He keksivät ratkaisun aina ongelmiinsa ja yrittivät löytää kaikesta aina hyvää.
Anja ja Isko ostivat suuren kartanon Goottilan perheeltä ja perustivat upean lämminhenkisen orpokodin. He tiesivät haluavansa vanhemmiksi ja orpokoti tuntui oikealta vaihtoehdolta. He voisivat olla vanhempia lapsille joita elämä oli kohdellut kaltoin. Heillä riitti rakkautta kaikille maailman lapsille.
Tuli päivä jolloin oli aika hakea vauvan tarvikkeet vintiltä, sillä orpokodin pihaan oli tuotu pieni itkuinen tyttö. Anja näki naisen joka toi Noran. Isko ei nähnyt kuka pikkuisen toi, he hakivat tytön sisään. Pesivät, syöttivät ja laittoivat nukkumaan. Isko oli siirtänyt pinnasängyn heidän huoneeseensa jotta lapsella olisi turvallista olla. Tytön vaatteissa luki Nora Österroos. Anja ja Isko miettivät pitkään vaihtavatko lapsen sukunimen, mutta tulivat siihen tulokseen että eivät vaihda. Anja salasi mieheltään ettei nähnyt kuka tytön toi, koska hänellä oli vahva tunne siitä että Noran elämässä on tapahtunut jotain kamalaa.
Norasta kasvoi kaunis nuori nainen. Nora kyllä tiesi olevansa orpo, mutta Anja ja Isko oli kasvattaneet hänet hyvin. Nora oli jo teininä hyvin omapäinen ja pikkuisen perfektionisti. Koulun hän hoiti upeasti. Oli vaan pian tulossa aika kun hänellä alkaisi ammattikoulu ja pitäisi vaihtaa paikkakuntaa. Anja oli hyvin surullinen mutta silti onnellinen tästä. Nora oli Anjalle kuin oma tytär. Noralla oli salaisuus jonka vain Isko tiesi, eli noidan voimat. Nora oli sanonut Iskolle että ennenkuin hän lähtee, hänellä on suuri lahja heille.



Tässä on Noran ensirakkaus jonka tekin tiedätte. Hän on Aleksander Korppi. Heidän rakkaus alkoi koulun päättäjäis tansseissa. Nora hassuttelee Aleksanderin kanssa vaikka hänelle on Aleksanderille surullista asiaa. Hänen pitäisi vielä kertoa Alelle että on muuttamassa. Hän ei tiedä kuinka Ale reagoisi.
Heillä oli niin hauskaa että Nora pelkäsi vain enemmän ja enemmän kertomista. Noran ja Aleksanderin rakkaus oli todella vahva. Heillä oli erityinen yhteys. He eivät tienneet sitä että ovat tunteneet toisensa jo taapero iästä asti, sillä Briitta oli pyyhkinyt muistot molemmilta sen karmean tapahtuman jälkeen.

Aleksander järkyttyi Noran asiasta.
"Kuuntele nyt minua" Nora huutaa.
"Kuinka? Miten sinä? Eikö meidän pitänyt mennä samaan kouluun ja muuttaa yhteen?" Aleksander vaikeroi.
"Niin piti, mutta pääsin ennustaja kouluun, sinä tiedät kuinka paljon olen siitä haaveillut!"
"Tiedän, mutta luulin että tahtoisit poliisin uralle sitäkin enemmän..." Aleksander vastaa Noralle hämmentyneenä.
"Aleksander sinä tiesit että ennustaja koulu on minun ensimmäinen vaihtoehto. Kuinka olet sen voinut nyt unohtaa? Tiesit myös että se on toisella paikkakunnalla."
"En minä arvannut sinun luopuvan meistä sen takia." Aleksander sanoo surullisena ja lähtee pois.
"Hei Äiti Anja, haluaisin puhua sinun kanssa." Nora menee sijaisäitinsä luo.
"Niin kultaseni?"
"Isko kertoi että olet surullinen kun lähden... Onko se totta?"
"Kyllä se on totta, mutta silti olen äärettömän onnellinen puolestasi ja tiedän että sinusta tulee vielä maailman paras ennustaja vaikka en siitä mitään ymmärräkään." Anja nauraa.
"Aleksander ei hyväksy lähtöäni. Hän suuttui ihan kamalasti kun kerroin."
"Anna hänelle aikaa, kyllä Aleksander vielä ymmärtää." Anja lohdutti.

"Se asuntola on ihan älyttömän suuri!" Nora juttelee innoissaan Anjan kanssa.
"Aivan varmasti, onhan siellä teitä monta sataa oppilasta."
"Minä niin tahtoisin Aleksanderin mukaani, onhan sielläkin poliisikoulu."
"Ymmärrän, mutta ole kärsivällinen. Sinun täytyy myös ymmärtää Aleksanderia, ei ole helppoa jättää perhettä ja ystäviä tänne."
"No luulisi että äiti olisi helppo tänne jättää, Briitta on niin ilkeä ihminen!!" Nora tiuskaisee.
"Ärtymyksesi on ihan ymmärrettävää, mutta Briitta on kumminkin Aleksanderin äiti..."


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."

Orpokoti osa 2

"Isko, tulisitko käymään täällä!" "Kuulostat omituiselta, onko jokin hätänä?" "On... Kun Nora tuotiin pihaan pikkuisena, minä näin kuka hänet toi!" "Anteeksi kuinka?" "Kuulit kyllä mitä sanoin! Mitä minun täytyisi nyt tehdä. Tämä liittyy Aleksanderiinkin..." "Miksi sinä kerrot tästä minulle vasta nyt? Millä tavalla se muka liittyy Aleksanderiin?" "Istu alas, niin minä kerron. Nainen joka Noran pihaamme toi oli Briitta Korppi, Aleksanderin Äiti..." "Oletko aivan varma?" "Olen." "Annathan minulle anteeksi etten heti kertonut?! Pelkäsin että tahtoisit viedä Noran takaisin, koska kyse oli tutusta naisesta..." "Tottakai, ymmärrän pelkosi mutta en minä olisi Noraa takaisin vienyt. Tiedät että olisin kyllä selvittänyt asian." "Kuinka sinä olisit muka voinut?" "No kysymällä tietenkin, ei sitä enään voi tehdä mutta nyt minulla vain herää kysymys miksi hän toi ju

Menneisyyden haamut

Kaikki alkoi siitä kun Briitta ojensi auttavan kätensä ystävälleen Odette Österroossille. Odette muutti asumaan ystävänsä Briitan ja Samuelin luokse lapsensa Noran kanssa. Odette oli juuri eronnut miehestään, hänestä oli tulossa yksinhuoltaja. Aikaa kului, Odette ja Samuel olivat lähentyneet. Naapurustossa huhuttiin heidän olevan enemmän kuin ystäviä, mutta Briitta ei sitä halunnut uskoa. Eihän ystävät koske toistensa kumppaneihin tai niin Briitta ainakin luuli. Briitta ajatteli että Samuel ja Odette ovat vain tulleet hyviksi ystäviksi. Odette ja Samuel viettivät aikaa yhdessä niin usein kuin mahdollista. Sillä aikaa Briitta hoiti poikaansa Aleksanderia ja Odetten tytärtä Noraa koska Odette ja Samuel olivat muka "töissä." He tapailivat salaa, kävivät syömässä kun Briitta raukka piti kotia pystyssä.  He rakastuivat. Olivat niin sokeita rakkaudellensa että eivät tajunneet ihmisten katseita ja puheita. He miettivät pitkään ja usein kuinka he kertoisivat tästä Briitalle