Menneisyyden haamut

Kaikki alkoi siitä kun Briitta ojensi auttavan kätensä ystävälleen Odette Österroossille. Odette muutti asumaan ystävänsä Briitan ja Samuelin luokse lapsensa Noran kanssa. Odette oli juuri eronnut miehestään, hänestä oli tulossa yksinhuoltaja. Aikaa kului, Odette ja Samuel olivat lähentyneet. Naapurustossa huhuttiin heidän olevan enemmän kuin ystäviä, mutta Briitta ei sitä halunnut uskoa. Eihän ystävät koske toistensa kumppaneihin tai niin Briitta ainakin luuli.

Briitta ajatteli että Samuel ja Odette ovat vain tulleet hyviksi ystäviksi. Odette ja Samuel viettivät aikaa yhdessä niin usein kuin mahdollista. Sillä aikaa Briitta hoiti poikaansa Aleksanderia ja Odetten tytärtä Noraa koska Odette ja Samuel olivat muka "töissä." He tapailivat salaa, kävivät syömässä kun Briitta raukka piti kotia pystyssä. 

He rakastuivat. Olivat niin sokeita rakkaudellensa että eivät tajunneet ihmisten katseita ja puheita. He miettivät pitkään ja usein kuinka he kertoisivat tästä Briitalle. Muut ystävät kyllästyivät vakuuttamaan Briittaa näiden kahden suhteesta ja eivät jaksaneet enään ymmärtää hänen sinisilmäisyyttä.

Meni kuukausia ja vihdoin he päättivät kertoa suhteestaan. Odette ja Samuel suutelivat kiihkeästi olohuoneessa, sillä luulivat ettei ketään ole kotona. 

He jäivät rysänpäältä kiinni! "Kuinka te saatoitte tehdä minulle näin?" Briitta raivosi. Odette ja Samuel eivät saaneet sanaa suustaan. "Minä ojennan sinulle ja lapsellesi auttavan käden, näinkö sinä kiität minua?" Briitta oli vihainen ja shokissa. 

"Häipykää silmistäni!" Hän huusi. Samuel ja Odette menivät naimisiin. He muuttivat yhteiseen asuntoon ja Aleksander oli isänsä luona joka toinen viikonloppu. Heillä meni hyvin ja elämä hymyili.

Vuoden kuluttua Briitta ei ollut vieläkään päässyt yli erosta. Hän oli koko tuon vuoden suunnitellut kamalaa kostoa. Hän ei ollut oma itsensä ollenkaan. Hän oli tehnyt jotakin todella kamalaa, hän teki sopimuksen kuoleman kanssa. Sopimukseen kuului valitettavasti yksi ehto joka muuttaisi hänen ja poikansa elämän iäksi. Briitan ja hänen poikansa päälle langetettaisiin kirous joka muuttaa heidät iäti Noidaksi ja velhoksi. Briitta suostui ehtoon, sillä Aleksander on niin pieni vielä että hän tottuu elämään taikuuden kanssa. 

Kuolema tuli ja näännytti Samuelin ja Odetten kuolemaan. Briitta tunsi käsissään kihelmöintiä, kirous alkoi vaikuttamaan hänessä. Valitettavasti Nora näki kaiken sillä hän oli äitinsä mukana hakemassa Aleksanderia viikonlopuksi. 

"Tämä on kamalaa! ei Noran pitänyt olla paikalla!" Briitta huusi ja yritti lopettaa kostoa. "Valitan, meillä oli sopimus. Tee lapselle mitä tahdot, voimathan sinulta jo löytyvät." Kuolema nauroi. 

Nora itki ja pelkäsi. Briitta heräsi todellisuuteen ja tajusi mitä kamalaa hän oli mennyt tekemään. Hänen ja poikansa elämä oli mennyt kerralla säpäleiksi. Hän oli tuhonnut pikku Noran elämän. Noralla ei ollut enään Äitiä. 

"Minä rukoilen ja lopeta tämä! Haluan peruuttaa meidän sopimuksen!" Briitta kiljui. "Ehei, sinä sait mitä halusit. Koita elää sen kanssa." Kuolema huusi.

"Olen hirviö!"

Tässä lepää Samuel Korppi & Odette Korppi. Briitta kävi hautaamassa heidät syvälle metsään ja toivoi ettei kukaan löytäisi heitä ikinä. 

"Anna anteeksi minulle Nora." Briitta kuiskasi ja hävitti kaikki muistot Noralta. Hän ei muista enään muuta kuin että hän on Nora Österroos, pieni orpo tyttö.

Briitta vei Noran orpokodin pihaan ja toivoi että orpokodin hoitajat kuulisivat hänet mahdollisimman pian. Briitta juoksi äkkiä pois.

"Voi hyvin Nora, olen niin pahoillani." 

Briitta muisteli kammottavaa salaisuuttaan... Nyt tiedätte miksi Briitta on ilkeä. Kun hän katsoo Noraa, hän muistaa aina sen kamalan päivän ja pelkää Noran muistavan jonain päivänä kaiken. Mutta sitä Briitta ihmettelee että mistä Nora on saanut noidan kirouksen?