Siirry pääsisältöön

Poika?

"Aamupahoivointia? Arvaan ehkä jo mistä on kyse. Tämä on kamalaa, en voi olla raskaana tai voin, mutta siis juurihan minä vasta aloitin työt unelma työpaikassani. Ei nyt..." Nora miettii mielessään. Nora teki raskaustestin ja se näytti positiivista.
"Kulta, minulla olisi sinulle kerrottavaa..." Nora huokaisi.
"Mitä nyt?" Vastaa Aleksander hämmentyneenä.
"Olen raskaana!" Nora sanoi peloissaan.
"Sehän on UPEAA!!" Aleksander huutaa innoissaan.
"Oikeasti? Minä niin pelkäsin että olemme tekemässä suuren virheen." Nora helpottuu.
"Mitä?! Älä hulluja puhu! Meidän lapsi ei ole mikään virhe. Tahdon ainakin sata lasta kanssasi." Aleksander vastaa.
"Ihana kuulla, mutta jos nyt otetaan tämä pikkuinen ensiksi vastaan." Nora huokaisee helpotuksesta ja alkaa nauttimaan raskaudesta.
Aleksander ja Nora vaihtoivat juhlavaatteet päälle, koska he päättivät lupautua toisillensa myötä ja vastoinkäymisissä. He tekivät sen kotona kahdestaan ja hyvin intiimisti. Lapsen tulo sai heidät tajuamaan että suurilla häillä ei ole merkitystä. Vain heillä kahdella ja tulevalla pikkuisella oli merkitystä.

Nora pudotti sormuksen vielä Aleksanderin sormeen. 
He ovat nyt Aleksander & Nora Korppi.

SEURAAVANA AAMUNA.

"Hei anoppi, olen raskaana. Missä olit eilen?" Nora irvailee.
"Anteeksi Kuinka?!" Briitta kauhistuu.
"Kuulit kyllä, sain eilen tietää olevani raskaana ja menimme täällä kotona naimisiin."
"Oletteko menettäneet järkenne? Liitto ei kestä, MIKÄÄN LIITO EI KESTÄ KAIKKI EROAVAT PETTÄÄ JA JÄTTÄÄ!" Briitta huutaa.
"En ymmärrä miksi vihaat minua niin paljon? Jos sinulla ei ollut muuta sanottavaa, niin ole hyvä ja poistu. Tahdon syödä aamupalani rauhassa." Nora sanoo tyynen rauhallisesti.
"Minulla menikin jo ruokahalut..." Briitan oli pakko irvailla jotenkin takaisin.
"Mitä luet rakas?"
"Luen Valmistaudu Äidiksi kirjaa."
"Et sinä sellaista tarvitse, olet täydellinen äiti jo nyt."
"No en äitisi mielestä!" Nora tiuskaisee.
"Mitä nyt taas?!"
"En ymmärrä miksi hän vihaa minua, oli järkyttynyt jopa tulevasta lapsenlapsesta..."
"Et ole tosissasi?! Minä puhun hänelle, hän on ollut tuollainen siitä asti kun isäni kuoli." Aleksander vastaa mietteliäänä.
"Minä varoitin sinua äiti! Jos et nyt lopeta vihanpitoa Noraa kohtaan, voit olla varma ettet enään ikinä näe minua! Nora ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa."
"No minäpä ker......"
"Apua, apua, aiiiii au sattuu! Vauva tulee syntyy nyt!!!!!!!!" Nora huutaa.
"Minä tulen rakas!"
Briitta oli kertomassa kaiken, mutta hän ei ehtinyt. 

"Aah, nyt se tyttö syntyy." Nora huutaa tuskissaan.
"Mitä onko se tyttö?" Aleksander huutaa
"On, söin kolme vesimeloni viipaletta ja siinä kirjassa au au au, sanottiin että silloin syntyy varmasti tyttö."
Nora & Aleksander lähti sairaalaan.
Kotiin saapui onnelliset vanhemmat & Noel Samuel Korppi.
He saivat suloisen pienen pojan, vaikka Nora luulikin että se on tyttö.  
"Meillä on pieni terve poika." Nora kuiskaa.
"Enpä taida lukea enään vauvakirjoja, lapsen sukupuolella ei ole merkitystä." Nora nauraa.
Mitähän tulevaisuus tuo tullessaan tälle ihanalle pikku perheelle, Alkaakohan Briitta pitämään pojan pojastaan? 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."

Orpokoti osa 2

"Isko, tulisitko käymään täällä!" "Kuulostat omituiselta, onko jokin hätänä?" "On... Kun Nora tuotiin pihaan pikkuisena, minä näin kuka hänet toi!" "Anteeksi kuinka?" "Kuulit kyllä mitä sanoin! Mitä minun täytyisi nyt tehdä. Tämä liittyy Aleksanderiinkin..." "Miksi sinä kerrot tästä minulle vasta nyt? Millä tavalla se muka liittyy Aleksanderiin?" "Istu alas, niin minä kerron. Nainen joka Noran pihaamme toi oli Briitta Korppi, Aleksanderin Äiti..." "Oletko aivan varma?" "Olen." "Annathan minulle anteeksi etten heti kertonut?! Pelkäsin että tahtoisit viedä Noran takaisin, koska kyse oli tutusta naisesta..." "Tottakai, ymmärrän pelkosi mutta en minä olisi Noraa takaisin vienyt. Tiedät että olisin kyllä selvittänyt asian." "Kuinka sinä olisit muka voinut?" "No kysymällä tietenkin, ei sitä enään voi tehdä mutta nyt minulla vain herää kysymys miksi hän toi ju

Menneisyyden haamut

Kaikki alkoi siitä kun Briitta ojensi auttavan kätensä ystävälleen Odette Österroossille. Odette muutti asumaan ystävänsä Briitan ja Samuelin luokse lapsensa Noran kanssa. Odette oli juuri eronnut miehestään, hänestä oli tulossa yksinhuoltaja. Aikaa kului, Odette ja Samuel olivat lähentyneet. Naapurustossa huhuttiin heidän olevan enemmän kuin ystäviä, mutta Briitta ei sitä halunnut uskoa. Eihän ystävät koske toistensa kumppaneihin tai niin Briitta ainakin luuli. Briitta ajatteli että Samuel ja Odette ovat vain tulleet hyviksi ystäviksi. Odette ja Samuel viettivät aikaa yhdessä niin usein kuin mahdollista. Sillä aikaa Briitta hoiti poikaansa Aleksanderia ja Odetten tytärtä Noraa koska Odette ja Samuel olivat muka "töissä." He tapailivat salaa, kävivät syömässä kun Briitta raukka piti kotia pystyssä.  He rakastuivat. Olivat niin sokeita rakkaudellensa että eivät tajunneet ihmisten katseita ja puheita. He miettivät pitkään ja usein kuinka he kertoisivat tästä Briitalle