Siirry pääsisältöön

Uusi työpaikka

Koti on sisustusta vaille valmis. Nora on onnellinen, mutta samaan aikaan erittäin huolissaan tulevasta. Nora sisusti kaiken, paitsi Briitan huoneen. Briitta valitsi huoneensa ensimmäisenä ja asensi siihen ensitöikseen lukon.


"Kaikki on täydellistä" Nora ja Aleksander sanoivat yhteen ääneen. "Kuka olisi ikinä uskonut että meillä on joskus oma talo?" Nora ja Aleksander iloitsivat.

Briitta sai Noran heti raivostumaan. Briitta alkoi arvostelemaan sisustusta ja koko kotia. Nora katsoi vain briittaa vihaisesti ja lähti katsomaan kaupunkia.

Nora oli hommannut itselleen uuden luudan ja sai ajatuksensa muualle hetkeksi. 

Aleksander ei puuttunut koko riitaan, hänen mielestä Nora ottaa liian vakavasti jotkut Briitan möläytykset. Hän meni katsomaan uutta työvuorolistaa ja antoi naisten rauhoittua.

Briitta meni harjoittamaan Alkemiaa lukittuun huoneeseensa. Oli taas niin tyytyväinen kun sai Noran suuttumaan. "Minä kyllä onnistun erottamaan heidät, minä pystyn siihen" Briitta puhui itsekseen. 

Briitan oli hyvä harjoitella Alkemiaa kaikessa rauhassa, sillä Aleksander lähti juuri ensimmäistä päivää töihin ja Nora oli muuten vain poissa. Aleksander oli innoissaan, sillä poliisikoulu oli ohitse ja vihdoin hän pääsee tosi hommiin. 

Ensimmäinen työpäivä oli ohi. Aleksander sai työparikseen Janet Pok nimisen naisen. Aleksander yllättyi kuinka mukava Janet on vaikka hän onkin vamppyyri. Aleksanderilla ei ollut hyviä kokemuksia vamppyyreistä. Heistä tuli hyvät ystävät. "Helvetti kun piti möhliä heti ekana päivänä, Pomoni vihaa minua jo heti ensimmäisen päivän jälkeen" Aleksander kauhuissaan valitti Janetille. "Ääh, ei hän ole pitkävihainen! Turhaa sinä tuollaisia mietit, elämä on välillä tätä. Kun mokataan niin virheistä opitaa, ei niihin jäädä märehtimään. Huomiseen!" Huusi Janet.

Kotona vastassa oli edelleen vihainen Nora. "Minä en jaksa nyt tätä, oli niin paska päivä töissäkin!" Aleksander raivosi. Nora ymmärsi tilanteen ja rauhoittui. "Mutta meidän on silti puhuttava asiat selväksi jossain vaiheessa" Nora huokaisi.

"Minä kulta tiedän, minä tiedän mutta en jaksa nyt" Aleksander sanoi. "Kerro minulle mitä tapahtui?" Nora sanoi hellästi. "Olimme juuri parini kanssa saamassa rattijuoppoa kiinni, kunnes ajoin auton tolppaan. Kaupungille tulee siitä kallis lasku ja minua hävettää. Pomo huusi kurkku suorana minulle, hän sanoi että minkä ihmeen tunarin hän on taloonsa palkannut. Miksi minulle piti käydä näin? Nukuin viime yönä todella huonosti ja näin se sitten kostautui." Aleksander itki.

"Sellaista sattuu, se oli vahinko! Kyllä pomosi sen vielä ymmärtää." Nora lohdutti.

"Kiitos kulta kun ymmärrät, mitä minä tekisinkään ilman sinua?" Aleksander halasi kihlattuaan todella kovaa. "Kiitos kulta että olet siinä, olen onnellinen ettei sinulle sattunut mitään. Nora vastasi.

Oliko Briitalla sormensa pelissä? Ainakin hän yllättyi ja suuttui Noran reaktiosta. "Eikö hän vieläkään tajua jättää poikaani rauhaan!" Briitta ajatteli mielessään.

Yö häämötti oli aika käydä nukkumaan. 

Rakkautta oli ilmassa.

Nora ja Aleksander olivat nukkumassa ja Briitta taikoi myrkkyomenan. "Tämän kun Nora suuhunsa laittaa, kuolema tulee ja korjaa. muohahahaaa" Nauroi Briitta.

Aleksander kuuli ja näki kaiken. Hän annatti äitinsä oikein kunnolla ja hävitti omenan. "Anna olla viimeinen kerta kun näen sun tekevän tai puhuvan tuollaisia, jos vielä näen jotain vastaavaa niin et näe minua enään ikinä!" Aleksander huusi.

"Poikani anna anteeksi, se oli vain vitsi. Tunnethan sinä minut, en minä satuttaisi Noraa. Minä vain, no minä olin mustasukkainen ainokaisestani. Annatko anteeksi minulle että olen vanha ja höppänä?" Briitta sanoi.


"Saat anteeksi äiti rakas, mutta harkitsen vakavasti että vien sinut terapiaan. Olet ollut isän kuoleman jälkeen ihan mahdoton, olet niin vihainen koko ajan. Mutta nyt menemme kaikki nukkumaan." Aleksander sanoi ja halasi äitiään.


Nora oli lähtenyt aikaisin aamusta jo liikkeelle. Hänellä oli vihdoin työhaastattelu unelma työhönsä. Hän halusi ennustajaksi.
Myös Briitalla oli kiire jonnekin, mutta minne?
Nora palasi hymy kasvoilla kotiin ja kertoi Aleksanderille saaneensa uuden työpaikan. Onni kukoisti jälleen. Mutta kuinka kauan kestää onni? Riippuuko se Briitasta vai kenestä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."...

Syntymäpäivä hulinat osa 1

Oli perjantai ilta. Vuosi oli vierähtänyt. Briitta ja Aleksander olivat iltapalalla. He keskustelivat Noelista. Briitan mielestä poika oli hänen ja Aleksanderin näköinen, mutta Aleksander oli taas sitä mieltä että poika oli kuin ilmetty äitinsä. Kaikki oli mennyt yllättävän hyvin, Briitta ja Nora tappelivat todella harvoin sen jälkeen kun Noel syntyi. Aleksander uskoi että rauha on koittanut Korppien perheelle. Briitta ja Nora sietivät toisiaan vain vauvan takia. Briitta oli päättänyt unohtaa kaiken, hän ei usko että Nora saisi koskaan kamalaa salaisuutta selville. Tällä hetkellä tärkeintä oli vain pikkuisen suojeleminen. Nora oli nukuttamassa kiukkuista Noelia puiston lähettyvillä. Nora oli jo aika väsynyt itkuun. Häntä vaivasi eräs asia vieläkin. Kun hän muisteli sijaisvanhempiaan ja päässä pyöri Anjan sanat. "Äh, mitä minä höpsin... Se oli vain unta eikä mikään muisto! Briitta muka vienyt minut orpokodin pihaan." Nora sanoi hölmistyneenä. Mutta Briitta alkoi oll...

Syntymäpäivä hulinat osa 2

Ylpeä äiti. Niin Noelista kasvoi pikkuinen hurmuri. Siitä alkoi potta, kävely ja puhumis rumba. "Briitta osti uninallen pojalle lahjaksi." Aleksander tokaisee innoissaan ruokapöydässä. "Aijaa, hänellä kyllä on jo sellainen." Nora vastasi Briitta puri hampaita yhteen ja ajatteli että kyllä se siitä. Heillä oli paljon tekemistä hillitäkseen itsensä, sillä eihän Noelin tarvitse aikuisten kahinoita kuunnella. Briitta tunsi myös syyllisyyttä siitä, että hänen takiaan Noelilla ei ole muita isovanhempia. Hän usein oli miettinyt kuinka Odette ja Samuel olisi pikkuista rakastaneet. Sitten oli Noran vuoro puhaltaa kynttilät. Briitta ei tykännyt yhtään Noran kakusta, mutta pisti väkisin suuhunsa. Tälle pikku vekkulille maistui myös kakku ja hän on melkoisen sottaisa. Sottaisa taitaakin olla hänen luonteenpiirteensä.  Briitta & Noel lähti ulkoilemaan jos vaikka uni tulisi. "Äitini ja Noel lähti ulos, meillä olisi hetki aikaa toisillemme....