Siirry pääsisältöön

Uusi työpaikka

Koti on sisustusta vaille valmis. Nora on onnellinen, mutta samaan aikaan erittäin huolissaan tulevasta. Nora sisusti kaiken, paitsi Briitan huoneen. Briitta valitsi huoneensa ensimmäisenä ja asensi siihen ensitöikseen lukon.


"Kaikki on täydellistä" Nora ja Aleksander sanoivat yhteen ääneen. "Kuka olisi ikinä uskonut että meillä on joskus oma talo?" Nora ja Aleksander iloitsivat.

Briitta sai Noran heti raivostumaan. Briitta alkoi arvostelemaan sisustusta ja koko kotia. Nora katsoi vain briittaa vihaisesti ja lähti katsomaan kaupunkia.

Nora oli hommannut itselleen uuden luudan ja sai ajatuksensa muualle hetkeksi. 

Aleksander ei puuttunut koko riitaan, hänen mielestä Nora ottaa liian vakavasti jotkut Briitan möläytykset. Hän meni katsomaan uutta työvuorolistaa ja antoi naisten rauhoittua.

Briitta meni harjoittamaan Alkemiaa lukittuun huoneeseensa. Oli taas niin tyytyväinen kun sai Noran suuttumaan. "Minä kyllä onnistun erottamaan heidät, minä pystyn siihen" Briitta puhui itsekseen. 

Briitan oli hyvä harjoitella Alkemiaa kaikessa rauhassa, sillä Aleksander lähti juuri ensimmäistä päivää töihin ja Nora oli muuten vain poissa. Aleksander oli innoissaan, sillä poliisikoulu oli ohitse ja vihdoin hän pääsee tosi hommiin. 

Ensimmäinen työpäivä oli ohi. Aleksander sai työparikseen Janet Pok nimisen naisen. Aleksander yllättyi kuinka mukava Janet on vaikka hän onkin vamppyyri. Aleksanderilla ei ollut hyviä kokemuksia vamppyyreistä. Heistä tuli hyvät ystävät. "Helvetti kun piti möhliä heti ekana päivänä, Pomoni vihaa minua jo heti ensimmäisen päivän jälkeen" Aleksander kauhuissaan valitti Janetille. "Ääh, ei hän ole pitkävihainen! Turhaa sinä tuollaisia mietit, elämä on välillä tätä. Kun mokataan niin virheistä opitaa, ei niihin jäädä märehtimään. Huomiseen!" Huusi Janet.

Kotona vastassa oli edelleen vihainen Nora. "Minä en jaksa nyt tätä, oli niin paska päivä töissäkin!" Aleksander raivosi. Nora ymmärsi tilanteen ja rauhoittui. "Mutta meidän on silti puhuttava asiat selväksi jossain vaiheessa" Nora huokaisi.

"Minä kulta tiedän, minä tiedän mutta en jaksa nyt" Aleksander sanoi. "Kerro minulle mitä tapahtui?" Nora sanoi hellästi. "Olimme juuri parini kanssa saamassa rattijuoppoa kiinni, kunnes ajoin auton tolppaan. Kaupungille tulee siitä kallis lasku ja minua hävettää. Pomo huusi kurkku suorana minulle, hän sanoi että minkä ihmeen tunarin hän on taloonsa palkannut. Miksi minulle piti käydä näin? Nukuin viime yönä todella huonosti ja näin se sitten kostautui." Aleksander itki.

"Sellaista sattuu, se oli vahinko! Kyllä pomosi sen vielä ymmärtää." Nora lohdutti.

"Kiitos kulta kun ymmärrät, mitä minä tekisinkään ilman sinua?" Aleksander halasi kihlattuaan todella kovaa. "Kiitos kulta että olet siinä, olen onnellinen ettei sinulle sattunut mitään. Nora vastasi.

Oliko Briitalla sormensa pelissä? Ainakin hän yllättyi ja suuttui Noran reaktiosta. "Eikö hän vieläkään tajua jättää poikaani rauhaan!" Briitta ajatteli mielessään.

Yö häämötti oli aika käydä nukkumaan. 

Rakkautta oli ilmassa.

Nora ja Aleksander olivat nukkumassa ja Briitta taikoi myrkkyomenan. "Tämän kun Nora suuhunsa laittaa, kuolema tulee ja korjaa. muohahahaaa" Nauroi Briitta.

Aleksander kuuli ja näki kaiken. Hän annatti äitinsä oikein kunnolla ja hävitti omenan. "Anna olla viimeinen kerta kun näen sun tekevän tai puhuvan tuollaisia, jos vielä näen jotain vastaavaa niin et näe minua enään ikinä!" Aleksander huusi.

"Poikani anna anteeksi, se oli vain vitsi. Tunnethan sinä minut, en minä satuttaisi Noraa. Minä vain, no minä olin mustasukkainen ainokaisestani. Annatko anteeksi minulle että olen vanha ja höppänä?" Briitta sanoi.


"Saat anteeksi äiti rakas, mutta harkitsen vakavasti että vien sinut terapiaan. Olet ollut isän kuoleman jälkeen ihan mahdoton, olet niin vihainen koko ajan. Mutta nyt menemme kaikki nukkumaan." Aleksander sanoi ja halasi äitiään.


Nora oli lähtenyt aikaisin aamusta jo liikkeelle. Hänellä oli vihdoin työhaastattelu unelma työhönsä. Hän halusi ennustajaksi.
Myös Briitalla oli kiire jonnekin, mutta minne?
Nora palasi hymy kasvoilla kotiin ja kertoi Aleksanderille saaneensa uuden työpaikan. Onni kukoisti jälleen. Mutta kuinka kauan kestää onni? Riippuuko se Briitasta vai kenestä?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ikävä jälleennäkeminen ja uusi alku.

"Hyvää iltaa vain kaikille, tulin vain nopeasti kylään sillä täällä on jotakin minulle kuuluvaa." Kuolema astuu esiin ja naurahtaa. Kaikki ovat järkyttyneitä ja Briitta on piiloutunut vessaan. "Sinä siinä, oletko Nora?" Kuolema kysyy. "Ky-ky-kyllä olen." Nora vastaa peloissaan. "Hah, ei voi olla totta mikä perhe mulle sattuikaan, mulla on sulle vähän paljastettavaa." Kuolema sanoo ivallisesti. "Sun anoppis kauhean ilkeä aina on, siihen syy sun äitis on. Sun anoppi salaisuutta kantaa, piiloitellut sitä tähän päivään varmaan. Sulla kaunis äiti oli, Odette nimeltään, hän rakastui väärään mieheen, elikkä Aleksanderin isään. Sitä ei anoppis kestänyt, kun Samuel korppi Äitisi takia on hänet jättänyt. Briitta muhun yhteyttä otti, pyysi kuolemaa korjaamaan täyspotti. Näännyttää mun piti sun äiti ja Samuel parka, siitä vastuussa on sun Anoppi vanha. Tänään mä sun Anoppis vien, salaisuus paljastukoon ja kuoleman porteille Briitta astukoon."

Orpokoti osa 2

"Isko, tulisitko käymään täällä!" "Kuulostat omituiselta, onko jokin hätänä?" "On... Kun Nora tuotiin pihaan pikkuisena, minä näin kuka hänet toi!" "Anteeksi kuinka?" "Kuulit kyllä mitä sanoin! Mitä minun täytyisi nyt tehdä. Tämä liittyy Aleksanderiinkin..." "Miksi sinä kerrot tästä minulle vasta nyt? Millä tavalla se muka liittyy Aleksanderiin?" "Istu alas, niin minä kerron. Nainen joka Noran pihaamme toi oli Briitta Korppi, Aleksanderin Äiti..." "Oletko aivan varma?" "Olen." "Annathan minulle anteeksi etten heti kertonut?! Pelkäsin että tahtoisit viedä Noran takaisin, koska kyse oli tutusta naisesta..." "Tottakai, ymmärrän pelkosi mutta en minä olisi Noraa takaisin vienyt. Tiedät että olisin kyllä selvittänyt asian." "Kuinka sinä olisit muka voinut?" "No kysymällä tietenkin, ei sitä enään voi tehdä mutta nyt minulla vain herää kysymys miksi hän toi ju

Menneisyyden haamut

Kaikki alkoi siitä kun Briitta ojensi auttavan kätensä ystävälleen Odette Österroossille. Odette muutti asumaan ystävänsä Briitan ja Samuelin luokse lapsensa Noran kanssa. Odette oli juuri eronnut miehestään, hänestä oli tulossa yksinhuoltaja. Aikaa kului, Odette ja Samuel olivat lähentyneet. Naapurustossa huhuttiin heidän olevan enemmän kuin ystäviä, mutta Briitta ei sitä halunnut uskoa. Eihän ystävät koske toistensa kumppaneihin tai niin Briitta ainakin luuli. Briitta ajatteli että Samuel ja Odette ovat vain tulleet hyviksi ystäviksi. Odette ja Samuel viettivät aikaa yhdessä niin usein kuin mahdollista. Sillä aikaa Briitta hoiti poikaansa Aleksanderia ja Odetten tytärtä Noraa koska Odette ja Samuel olivat muka "töissä." He tapailivat salaa, kävivät syömässä kun Briitta raukka piti kotia pystyssä.  He rakastuivat. Olivat niin sokeita rakkaudellensa että eivät tajunneet ihmisten katseita ja puheita. He miettivät pitkään ja usein kuinka he kertoisivat tästä Briitalle